Bibliografía multidisciplinar de la frontera hispano-portuguesa

ÍNDICE: Antecedentes | Los atlas lingüísticos españoles y los límites | Algunos estudios sobre límites en las hablas castellanas | ¿Fronteras dentro del castellano? | Bibliografía

ÍNDICE: [Introducción] || 1. Valoraciones sobre el andaluz || 2. Estereotipos y prejuicios || 3. El difícil análisis de la conciencia colectiva || 4. Hablar (en) andaluz y hablar bien o mal || 5. Acercamiento a la realidad del andaluz | 5.1 Gramática | 5.2 Léxico | 5.3 Pronunciación | 5.4 Prosodia || 6. Fuerzas centrífugas y centrípetas || 7. El intervencionismo externo || 8. El papel especular de la escritura || Final

ÍNDICE: I. Introducción: fronteras militares y políticas || II. Descripciones | a) Navarra, Castilla y Aragón | b) Aragón, Castilla y Cataluña | c) Valencia y Murcia | d) Portugal, León y Castilla | e) Fronteras y regímenes aduaneros || III. Reflexiones finales sincronizadoras

[Resumen extraído de la fuente original]

Aún hoy hay un leonés vivo en Zamora. pero su uso se da sólo fuera de la presencia de forasteros, porque este leonés, después de tantos y tantos años de humillaciones y reproches lingüísticos, es motivo de vergüenza para sus propios hablantes. Esta suerte de supervivencia actual del leonés en reclusión, en clandestinidad, ofende la inteligencia de las personas inteligentes y los buenos sentimientos de las personas de bien. Y ante situacíón tan injusta algo tendremos que hacer para que hasta estas personas en cuyos labios aún sobrevive -contra viento y marea- el leonés llegue el mensaje de que todas las lenguas son iguales en su dignidad, más allá de su relevancia cultural, política o económica, y de que es un derecho irrenunciable el derecho a expresarse con las palabras que uno aprendió, cuando niño, de boca de sus padres.

[Resumen extraído de la fuente original]

Euroopassa puhutun Espanjan kielen normiin juurtunut datiivipronominin käyttö suoraan objektiin viitattaessa ei esiinny muissa romaanisissa kielissä säännönmukaisesti – espanjan normissa tämä muoto on vakiintunut vain elollisten maskuliiniobjektien yhteyteen ja tunnetaan nimellä leísmo. Espanjan kielen murteissa painottomien pronominien käyttö ei kuitenkaan seuraa tätä sääntöä, vaan pronominien valintaan joillain alueilla vaikuttavat taustalla muut tekijät kuin latinasta periytyvät suku- ja sijajärjestelmä. Portugalin normissa vastaavaa ei havaita, mutta murteellisesti joitain viitteitä normista poikkeavaan käyttöön löytyy erityisesti portugalin muista kuin Euroopassa puhutuista varianteista. Tässä tutkimuksessa vertaillaan kolmannen persoonan painottomien akkusatiivi- ja datiivipronominien käyttöä portugalin ja espanjan murteissa maiden rajan molemmin puolin. Käytössä on murrekorpus sekä espanjasta että portugalista. Korpusten tarjoamien esimerkkien avulla selvitetään, esiintykö yllä mainittuja poikkeamia myös Euroopan portugalissa ja vertaillaan saatuja tuloksia espanjan vastaaviin ilmiöihin. Tutkimuksessa havaitaan, että portugalin murteissa datiivipronominin käyttöä ei laajasti esiinny suoraan objektiin viittaavana, eikä pronominiparadigma poikkea latinasta periytyvästä etymologisesta paradigmasta. Myös rajan toisella puolella, Espanjan läntisimpien provinssien länsiosissa, pronominien käyttö seuraa läheisesti latinasta polveutuvaa etymologista paradigmaa – provinssien itäosissa Kastiliasta lähtöisin oleva viittauksellinen paradigma (paradigma referencial) sen sijaan esiintyy. Kielihistoriallisesti tälle voitaisiin katsoa löytyvän selityksen alueiden kansoittamisen eri lähteistä ja historiallisista valtasuhteista Pyreneiden niemimaalla. Itäisimmät osat tutkituista alueista saivat vaikutteita eniten Kastiliassa puhutuista murteista, väliin jäävät alueet Leónin alueen murteista ja läntisimmät, nykyään Portugalille kuuluvat alueet, luonnollisesti Galician ja Portugalin alueella puhutusta vulgaarilatinan muunnoksesta. Toisaalta tutkimuksessa havaitaan monia aiemmin esitettyjä väitteitä pronomineista. Esille tulevat laajamittaisesti muun muassa yksikön datiivipronominin käyttö viitatessa monikkoon, erityisesti portugalissa, sekä maskuliinin monikkoon viittaavien pronominien vaihtelevat muodot espanjassa. Näihinkin ilmiöihin selitysten katsotaan olevan historiassa – jälkimmäisessä tapauksessa monikkomuodon myöhäisessä vakiintumisessa. Toisaalta useita yleisesti leísmoksi viitattuja tapauksia havaittiin paljon molemmissa kielissä – näihin selitykset löytyvät muun muassa verbejä seuraavista infinitiivirakenteista ja joidenkin verbien järjestäytymisen muutoksista. Lisäksi portugalissa havaitaan datiivipronominin (lhe) käyttöä paikan komplementtien yhteydessä ja runsasta ”semanttisten datiivien” käyttöä. Näistä ensimmäistä löydetään usein myös elottomaan komplementtiin viitatessa, mikä vahvistaa käsitystä datiivipronominien poikkeavista käytöistä myös portugalin murteissa. Saatujen tulosten perusteella voidaan selkeästi havaita Espanjan läntisimpien ja eteläisimpien osien yhteys etymologiseen pronominiparadigmaan, joka vallitsee kaikkialla Portugalissa.